Tarinoiden maailmaa kuvien muodossa

Minä olen Armen Salo, syntynyt vesimiehen aikaan muutama kymmentä vuotta sitten. Niin kauan kuin muistan, olen rakastanut tarinoita, ja lähes yhtä kauan olen piirtänyt kuvia tuntemistani tarinoista ja itse keksimistäni seikkailuista. Jonkin aikaa sitten sain kuulla äidiltäni, että olin jo hyvin nuorella iällä ilmoittanut, että minusta tulisi kirjojen kuvittaja ja tarinoiden kirjoittaja. Lapsuuden ammattihaaveistani muistan itse ainoastaan haaveeni eläintarhan hoitajan ammatista, jossa saisin viettää kaikki päiväni karvaisten, suomuisten ja sulallisten otusten parissa. Tuo haave kuitenkin kariutui lukuisten allergioiden myötä. Lukiossa jatko-opinto mahdollisuuksia pohtiessani tiedossani ei ollut vielä ilmoitukseni lapsuuden uravalinnasta, mutta johtuen rakkaasta harrastuksestani piirtämisen parissa, päätin hakea Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen kuvittajalinjalle.

Ikaalisissa käytyjen opintojen ja niiden jälkeen monien tilaisuuksien myötä olen kehittänyt kykyä havainnoida ympäröivää maailmaa eri näkökulmista ja miten luoda näkemänsä ja kokemansa kuviksi. Keskusteltuani ihmisten kanssa heidän tilaamistaan maalauksista ja muista kuvistani tai kuvista yleensä, on ollut kiehtovaa huomata miten eri tavoin me tulkitsemme samaa kuvaa tai näemmä maailmaa. Toinen voi nähdä kuvassa sellaista, mikä ei olisi tullut toiselle mieleen ja juuri se tekee työstäni mielenkiintoista. Minulla saattaa olla oma ajatus siitä mitä tekemäni kuva esittää ja mitä se merkitsee minulle, mutta jokainen muodostaa kuvasta oman näkemyksensä ja kokemuksen jotka ovat yhtä oikeita.

Ympäröivän maailman sekä näkemämme tulkitsemisesta minulle on jäänyt mieleen kertomus tutkimusmatkasta uuteen maailmaan ja kahden maailman kansojen kohtaamisesta. En muista kertomusta sanatarkkaan, mutta sen ydin on aina kiehtonut minua. Kertomuksessa tutkimusmatkalaiset saapuvat uuteen maahan suurine laivoineen ja kohtaavat maan alkuperäiskansoja. Nämä kansat eivät olleet koskaan nähneet mitään vastaavaa kuin nuo valtaisan kokoiset purjelaivat, eikä heidän tietoisuudessaan ollut edes mitään sen kaltaista. Koska heidän ymmärryksensä ei pystynyt saavuttamaan käsitystä näistä laivoista, he eivät kyenneet näkemään laivoja samalla tavoin kuin tutkimusmatkalaiset. Jotta he olisivat kyenneet näkemään laivat sellaisina kuin ne olivat, heimon shamaani pyrki muuttamaan tietoisuuttaan niistä. Tämä auttoi häntä lopulta havaitsemaan laivat, ja hän pystyi viemään tietonsa näkemästään ja kokemastaan heimonsa keskuuteen. Sen myötä myös muut pystyivät näkemään ne.

En tiedä miten todenperäinen tällainen tarina voi olla, mutta olen huomannut miten elämän aikana kokemamme kokemukset muuttavat sitä miten hahmotamme kuvia ja maailmaa. Muistan lapsuudestani kuvan jota usein katselin hämmennyksellä. Kuvasta oli tarkoitus etsiä asioita jotka näyttivät hullunkurisilta tai epätavallisilta. Siihen oli kuvattu väärinpäin olevia kattoja, ovia ja ikkunoita. Taivaalla paistoi yhtä aikaa aurinko ja kuu, ja väärinpäin kasvavan puun runkoa pitkin käveli hahmo. En kyennyt hahmottamaan rungolla kävelevää hahmoa tai muutamaa muuta kummaa kohtaa kuin vasta myöhemmällä iällä.

On mielenkiintoista ajatella, mitä sellaista on minun ympärilläni joka ei ole näkökykyni ulottuvissa, koska se ei ole vielä koskettanut ymmärrystäni ja tietoisuuttani. Se ajaa minua tutkimaan maailmaa ja luomaa kuvia näkemästäni ja siitä nousevista ajatuksista. Ehkä jotkin luomani kuvat - kuten monet muut luodut kuvat ja maalaukset - sekä jakamamme ymmärrys siitä mitä me näemme, auttavat toisia hahmottamaan maailmaa tavoilla jotka eivät muutoin olisi tullut mieleemme.